Quantcast
Channel: Kupla
Viewing all 292 articles
Browse latest View live

Granit

$
0
0
Jos olette kiinnostuneita vähän omaperäisemmistä säilytysratkaisuista ja käytte Oslossa (tai vaihtoehtoisesti Ruotsissa esim. Tukholmassa), niin käykää ihmeessä Granit-liikkeessä. Toinen Oslon liikkeistä on noin parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä sentral stasjonilta Suomen suurlähetystön suuntaan. Tätä ihanuutta ei valitettavasti löydy Suomesta, mutta toivotaan, että joskus sekin ilon päivä koittaa.

Itse miellyin noihin teollisuusvivahteisiin tankoihin ja etenkin apteekkipulloihin (näyttävät ihan aidoilta!) ja muutama pullo matkasikin kotiin tuliaisina passinhakureissulta Oslosta. Teollisuusteema toimii vähän huonosti vanhassa maalaistalossa, mutta jossain muussa yhteydessä olisi ollut hauska kokeilla tuollaista putkea vaatetankona.

Poimin tähän alle muutamia suosikkejani, mutta jos käytte Granitin nettisivuilla, niin huomaatte, että näiden lisäksi Granitin valikoimista löytyy valtavasti erilaisia lasista, pahvista, metallista ja punoksesta tehtyjä säilytysratkaisuja neutraaleissa väreissä. Tuotteet on suunniteltu siten, että ne kestävät aikaa ja käyttöä.










Kaikki kuvat ovat Granitin nettisivuilta.

Isyyspakkaus

$
0
0
Jäin miettimään sitä isyyspakkauksen sisältöä, mitä kaikkea sieltä voisikaan löytyä? En ole miehelleni tällaista kummallakaan kerralla toteuttanut, mutta kasailin tässä vähän netistä ideoita yhteen. Tässä parin viikon sisällä on taas syntynyt ystävillemme monta pientä vauvaa, että ehkä siellä joku tämän toteuttaakin?

Jokainen varmasti tuntee oman miehensä parhaiten, kaipaako hän tallaista pakkausta ylipäätään ja minkä verran huumorintaju kestää, annetaanko pakkaus ennen vai jälkeen synnytyksen ja mihin sen pakkaa. Voisin toistaa tähän yhden kliseen vain mielikuvitus on rajana, mutta muistuttaisin, että myös omat henkiset ja taloudelliset resurssit on huomioitava, jos tähän leikkiin lähtee. Koska isyyspakkaukset ovat yleensä naisten kehittämiä, niin sisältökin varmasti kaipaisi rakentavaa palautetta isiltä, jotta epäkohdat saataisiin korjattua. Ottaen huomioon äitien mielentilan synnytyksen jälkeen yksikään isä ei ole koskaan uskaltanut kritisoida saamaansa isyyspakkausta, joten äitien mielestä hyvät ideat (jotka eivät oikeasti miehiä miellytä) saavat virheellisesti vain lisää tulta alleen ja löytävät tiensä muidenkin äitien laatimiin isyyspakkauksiin. Seuraavaa listaa ei ole hyväksytetty yhdelläkään isällä, joten siirrän vastuun mahdolliselle pakkauksen toteuttajalle.
 
Viskiä ja sikari

Aloitetaan kevyesti tällaisella varpajaistyyppisellä koonnalla, johon ehdottaisin sikaria, viskiä ja kuohuviiniä, joista kuohuviinin voi sitten poksauttaa vaikka jo synnytysosastolla (mielellään vasta vauvan synnyttyä...)

Tuttipullo

Sitten KUN koittaa äidin vapaailta, niin isällä täytyy tietysti olla ns. varatissisetti (vauvalle eikä isälle senkin pervot!), eli tuttipullo, äidinmaidonkorviketta ja pimeässä hohtava tutti (on unenpöpperössä helpompi löytää, en ole kokeillut, mutta kuullut huhuja). Tuttipullosta syömistä kannattaa harjoitella ainakin kerran viikossa, että vauva osaa siitä sitten juoda h-hetken koittaessa, eikä äiti joudu perumaan menojaan sen takia, ettei vauva suostu pulloa imemään.

Pimeässä hohtava tutti

Jos käy niin huonosti, että isääkin joskus väsyttää, niin selviytyäkseen tämän yli on hyvä, että varastosta löytyy energiajuomaa, sisu-pastilleja ja suklaapatukoita (jotka kannattaa piilottaa todella hyvin äidiltä. Suosittelisin jopa valkoista valhetta tässä kohtaa: Söin ne jo). Väsymyksen ehkäisemiseksi korvatulpat tai kuulosuojaimet on hyvä pitää lähettyvillä (sekä vauvan että vaimon äänen suodattamiseksi).

Korvatulpat

Vauva on aikalailla kiinni äidissään ensimmäiset kuukaudet (roikkuu tississä koko ajan), mutta jos ote välillä hellittää, niin isän on hyvä viettää laatuaikaa vauvan kanssa. Esim. kylvettäminen on mukavaa hommaa, jos on varustautunut oikein asianmukaisilla kylpyleluilla ja järjettömällä itseluottamuksella. Myös vaipanvaihtoon on isän PAKKO hyvä osallistua ja herkimmät voivat käyttää pyykkipoikia ja kumihanskoja, jopa essua suojatakseen itseään.

Kylpyleluja

Toiset pitävät bodeista, pipoista, ruokalapuista, sukista, t-paidoista ja mukeista teksteillä isin kulta, maailman paras isä jne. Itse en ihan lämpene näille nimikoiduille tavaroille ja vaatteille, mutta tarkoitus onkin tehdä tämä pakkaus isän eikä äidin ehdoilla. Villi veikkaus, että suosikkijoukkueen logolla varustettu tutti saa enemmän kannatusta kuin vaaleanpunainen olen söpö -tutti.

superisi t-paita

Tulevaisuutta ajatellen voi jo tässä vaiheessa ostaa duplo-legoja, kauko-ohjattavia autoja tai muita leluja, jotta isä ehtii niillä leikkiä tarpeeksi ennen kuin lapsi kasvaa tarpeeksi suureksi niillä leikkiäkseen. Muuten lapsiparka ei saa koskaan omaa vuoroa... 

Duploja

Liikkuminen ei enää vauvan kanssa olekaan niin yksinkertaista kuin se oli ennen. Autonistuimet ym eivät ehkä kuulu tähän isyyspakkaukseen, mutta farmariauto-oppaan voisin ajatella heittäväni joukkoon ja ehkä jopa kantorepun/-rinkan.


Kantoreppu tai -rinkka

Tuore isä saa ja oikeastaan hänen kuuluukin pyytää apua sitä kaivatessaan (koskee myös äitejä!). Vauvan kanssa voi nimittäin hätä tulla arvaamatta mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Näitä hätätilanteita varten olisi hyvä koota tärkeimmät numerot hätänumerot-listaan ja laittaa se vaikka jonkin kaapin oven sisäpuolelle. Lista laaditaan tietysti isän mukaan, mutta mielestäni sieltä tulisi löytyä ainakin yleinen hätänumero ja myrkytyskeskuksen numero sekä numerot isovanhemmille, naapureille, vertaistukihenkilölle eli toiselle isälle, neuvolaan, apteekkiin, lääkärille, taksikeskukseen ja tarvittaessa pizzeriaan, kauppareissu-palveluun (tai vastaavaan), hierojalle ja psykologille tai vähintäänkin parisuhdeneuvojalle. Hyviä vinkkejä voi jo etukäteen opiskella Vauva -omistajan oppaasta (kokeneemmille isille suosittelen Taapero -omistajan opasta!).   

Vauva omistajan opas

Tärkeimpänä laittaisin kuitenkin isyyspakkaukseen lupauksen siitä, että jossain vaiheessa synnytyksen jäkeinen hormonihirviö, jota myös äidiksi kutsutaan, hellittää otteensa ja tuntemasi puoliso muuttaa takaisin kotiin. Siinä tosin saattaa kestää oma aikansa, mutta toivottavasti tämän pakkauksen sisältö helpottaa odotusaikaa. 

Jo Nesbø, Headhunters

$
0
0
Seuraa leffa- ja kirjavinkki! Tänään ysiltä Subilta näkyy Headhunters, norjalaisittain Hodejegerne.  Elokuva perustuu Jo Nesbøn samannimiseen rikosromaaniin, jossa kykyjenmetsästäjä Roger Brown käyttää vapaa-aikansa taidevarkaana pitääkseen yllä luksuselintasoaan. Brown tapaa Clas Greven, entisen eliittisotilaan, joka omistaa arvokkaan Rubensin maalauksen, eikä voi vastustaa kiusausta. Ryöstökeikka muuttuu kuitenkin pitkäksi, kivuliaaksi ja veriseksi pakomatkaksi... Näin leffaa kuvaillaan Subin sivuilla. Elokuva on saanut IMDB:ssäkin 7,5 pistettä, eli ei aivan huono ;) Jos olet lukenut kirjan, niin kyllä, se ulkohuussikohtaus on elokuvassa mukana! Se oli yksi suurimmista jännityksen aiheista kirjan lukeneelle, onko se käsikirjoitettu kuten kirjassa vai jätetty kokonaan pois :D

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Kuten aina, kirja oli parempi kuin elokuva (paitsi käännös Kukkulan kuningas, haloo...), mutta elokuva oli tällä kertaa sekin katsomisen arvoinen! Eli jos et keksi mitään muuta tekemistä tänään, niin istahdahan sohvalle ysiltä ja nauti pari tuntia norjalaisesta rikosjännäristä :) Tässä vähän esimakua:  


"Kirja on hyvä ja erilainen trilleri, jännäri ja toimintaakin täynnä oleva, varsin kieron oloinen opus. Loppuratkaisu on kekseliäs ja mielikuvituskaan ei riitä ymmärtämään, miten kaiken on voinut toteuttaa siten kuin se on tehty. Suosittelen trillerien, jännärien ja merkillisten tarinoiden ystäville. Niin, paha ei ehkä aina saa juuri sitä palkkaansa, mikä meillä ehkä on mielessä. Outoja ja jännittäviä hetkiä kaikille!" Tämä kopioitu suoraan kirjavinkit-sivulta. En lue paljon, en juuri ollenkaan, ja yksi syyllinen siihen on juuri Jo Nesbø. Onko pakko kirjoittaa niin koukuttavia kirjoja, ettei mitään muuta ehdi tehdä, ei syödä eikä nukkua? Ei perheellisellä ole sellaiseen aikaa! Aionkin seuraavan kerran tarttua Nesbøn kirjaan, kun tiedän, että minulla on lapsenvahti pariksi päiväksi ja saan häiriöttä lukea kirjan kannesta kanteen yhdellä istumalla. Olen lukenut tuon Hodejegernen norjaksi, Lumiukon ja Panssarisydämen suomeksi ja molemmilla kielillä ovat kirjat olleet ihan yhtä koukuttavia. Pitäisiköhän kokeilla englantia, jos se olisi vähän kielellisesti köyhempi käännös, jonka malttaisi jättää keskenkin...

Taidevarkaissa

DIY prinsessahame pesupallosta

$
0
0
Mun säästämisellä ja kierrättämisellä ei oo kyllä kans mitään rajaa. Esikoinen on ihan tohkeissaan prinsessojen suhteen, joten hänelle piti saada oma prinsessahame. Moni olisi varmasti käynyt ostamassa prinsessamekon jostain vaateliikkeestä (niitä mekkoja löytyy ihan joka paikasta), mutta ei, minulla otti niin luonnon päälle käyttää rahoja moiseen "turhuuteen", joten jotain muuta oli keksittävä. En muista alunperin mistä idea lähti, mutta lopputulos on tässä: prinsessahame pesupallosta!


Tarvitaan siis vanha hajoamispisteessä oleva pesupallo (no saa uudestakin tehdä...), kuminauhaa tai joustokanttinauhaa sekä ompelukone (ja saumuri) ja lankaa.  

Aloita leikkaamalla pesupallon naru irti ja levitä verkko auki. Ompele yksi pitkä reuna saumurilla, jotta työskentely helpottuu. Itse pujotin reunaan myös harsinlangan, jonka avulla rypytin verkon. Laita verkko kaksinkerroin ja ompele kanttinauha reunaan samalla nauhaa venyttäen (nauhaa tarvitaan vähän reilu vyötärönympäryksen mitta, jotta jää tarpeeksi saumanvaroihin). Käännä kanttinauhan toinen reuna verkon päälle ja ompele sauma kiinni ympäriinsä huolitellen samalla takasauman kohta. Vaihtoehtoisesti voit jättää takasauman auki ja käyttää tarranauhakiinnitystä. Päättele langat ja koristele halutessasi esim. nauhalla tai napeilla.


Onneksi kaksivuotias ei vielä ymmärrä, että hänen prinsessahameensa on äidin epämääräinen ompeluyritys, vaan leikkii ihan innoissaan prinsessaa hame päällä. Täydestä menee! :)

Tässä on takana tarranauhakiinnitys.

Eikä muuten haittaa, vaikka vähän vauhdissa repeilee (kuten kävi tuolle viimeisessä kuvassa näkyvälle kokeiluversiolle). Ei nimittäin maksa käytännössä mitään ja uuden ompelee tarvittaessa yhdessä illassa :D

Baban haba

$
0
0
Kyllä, minäkin haluan Baban haban. Siinä on nimittäin tyylikäs nainen, joka on kauniilla tavalla voimakas.

Baban haba

Lihakset alkaa jo pikku hiljaa näkymään, mutta niitä peittää vielä sellainen paksu pehmeä rasvakerros ;)

Strong is the new skinny

Sixpack mulla jo melkeen onkin. Pystyviiva raskauden jäljiltä nimittäin löytyy vieläkin (milloinkahan tuo linea negra muuten häviää?), joten enää tarvittaisiin ne vaakaviivat... 

Kahvakuulatreenillähän nuo kädet saisi

On ollut hyvä treeniviikko ja motivaatio kohdillaan. Hyvä tästä tulee :) Menkää ihmiset ULOS ja LENKILLE, jos sielläkin on yhtä upea sää kuin täällä! Aurinko paistaa täydeltä terältä, lähdenkin tästä ulos siitä nauttimaan :D

Menestys = doping?

$
0
0
Ensimmäisiä mitaleja ei ole vielä jaettu hiihdon MM-kisoissa Val di Fiemmessä, kun jo jossain siellä sohvanperukoilla mutistaan, että mitä lie käyttävät nuo norjalaiset, kun eivät koskaan käryä, mutta varmasti ne jotain käyttää, kun aina pärjäävät... Ampumahiihdossakin ottivat kahdeksan kultaa ja meidän Mäkäräinen ei yhtään mitalia...

Mm. tästä kuvasta nousi aikoinaan kohu (kateelliset miehet pienine hauiksineen eivät kestäneet sitä faktaa, että nainen voi olla heitä voimakkaampi).

Mitä jos joku kyseenalaistaisi suomalaisten jääkiekkoilijoiden puhtauden? Enkä tarkoita nyt mitään pukukoppirutiineja vaan nimenomaan dopingia. "Järkyttävää, että joku kehtaa!" Ei todellakaan Suomessa käytetä mitään epärehellisiä keinoja jääkiekossa, meillä vaan sattuu olemaan niin paljon lahjakkaita kiekkoilijoita, että Selänne ja Kurri saavat jatkuvasti uusia haastajia. Lahjakkaimmat valitsevat jääkiekon.

Ihanaa Leijonat, ihanaa!

Miksi Norjasta ei sitten tule uusia Bjørn Skaareja  kuin liukuhihnalta (valitsin hänet sattuman varaisesti 7 norjalaisen NHL pelaajan joukosta, kautta aikojen)? No esimerkiksi sen takia, että täällä on vain reilu 40 jäähallia. Kyllä, koko maassa on yhteensä vain reilut 40 jäähallia. Täällä ei 6000 asukkaan pitäjässä ole hallia, kuten Suomessa, mutta täällä on senkin edestä hiihtolatuja. On vuorta ja tunturia, kukkulaa toisensa perään ja kaikki täynnä latuja. Lapset oppivat hiihtämään heti, kun pysyvät pystyssä. Hiihto on mediaseksikästä, se on suosittua, valmennus on jo aikaisin ammattimaista, menestyneitä hiihtäjiä ihannoidaan ja osallistujamäärät lasten piirikisoissa ovat käsittämättömiä. Lahjakkaimmat valitsevat hiihdon.

Mutta miten pienestä Suomesta voi tulla niin paljon hyviä jääkiekkoilijoita? Samalla tavalla kuin Norjasta tulee niin paljon hyviä hiihtäjiä. Ei Suomesta tule kovinkaan monta huipputason laskettelijaa eikä käsipalloilijaa, mutta ei Norjassakaan juuri keihäänheittäjiä ole (taso Thorkildsenin takana on kaukana maailman kärjestä) eikä täältä tule maailman parhaita pesäpalloilijoita (he tulevat mm. Ylivieskasta ;) )

Menestyksen avain ei siis ole doping (poikkeuksia lukuunottamatta). Menestyksen avain on lahjakkuus, kova työ, ammattimainen valmennus, hyvät taustajoukot, tahto ja onnistuminen oikealla hetkellä.

Kaksi kättä, kaksi lippua ;)

Kaikesta huolimatta ja juuri sen takia: Hyvä Suomi!! Heia Norge!! Ja ehkä eniten tsemppiä Kokslienin Mikolle, joka on sekä norjalainen että suomalainen :)

Heia Mikko!

Mutta millä dopingilla ne ruotsalaiset tekee niin hyvää musiikkia?...

Playlist

$
0
0
Aatsivenjaa bagadii zivavoo! Tai siis noin mä kuulen sen, mutta oikeesti se menee Nants ingonyama bagithi Baba, Sithi uhhmm ingnyama. Kaikki tiesi heti mikä biisi, eikö vaan? ;)


Tuolla alko meidän tämän päivän stepit, kunnon aurinkotervehdykset siihen alkuun ja hyvä mieli samantien. Clarissalla on muutenkin aina hyviä biisejä sen jumpissa. Käsiin saa esimerkiksi ihan eri lailla voimaa, kun lyö Nicki Minajin Super bassin tahtiin :) (Onneks ei tarvi tota videota katella, se on ihan hirvee!)

 
Musiikilla on iso merkitys, kun treenaa. Ainakin itse saan ihan eri lailla tehoja irti itsestäni, kun on oikein hyvää musiikkia taustalla. Varsinkin spinningtunnilla, kun polkee musiikin tahdissa, on tosi tärkeetä, että siitä rytmistä saa vähän lisäpotkua siihen hommaan. Foo Fightersin The Pretender on tällä hetkellä pyörivistä pyöräilymusiikeista yks suosikki. What if I say I will never surender?
 

Eikä vähiten oikeat biisit loppurentoutumiseen... Ne viimeset biisit kun jää loppupäiväksi soimaan päähän, niin kuin tänään. Tämä Christel Alsosin Please stay on varmaan suomalaisille outo, mutta laitan tähän linkin, niin saatte tekin nautiskella (voitte vähän hypätä yli tuosta alusta, kun tää on gaalakeikalta). 


Rauhallista perjantaita kaikille! 

Mutsin kaa

$
0
0
Project Mama -blogin Katja heitti kehiin yleisen haasteen lukijoilleen ja tämä oli niin hauska, että siihen oli pakko tarttua :)

Mutsin kaa -kysymykset vastauksineen, olkaa hyvät!

1. Synnytys vai rintatulehdus? 
Rintatulehdus. Kahdesta varsin epämiellyttävästä kokemuksesta valitsen mieluummin moukarilla rintaan hakkaamisen kuin kirjaimellisesti kahtia repeämisen tunteen. Anyday.

2. Aurinkolasit vessanpöntössä vai luottokortti jääkaapin alla?
Luottokortti jääkaapin alla. Käytän niin harvoin luottokorttia, että jos ylipäätään huomaisin kortin hävinneen, voisin tarjota miehelleni mahdollisuutta miellyttää ah, aina niin kiukkuista vaimoaan. Vessanpönttöön tippuneet tavarat on vähän nou nou ja näillä keleillä aurinkolaseja tarvitsisin jo.

3. Kersalle silmätulehdusvoide molempiin silmiin vai suppo keskellä yötä?
Voide silmiin. Kyllä se lapsi jossain vaiheessa silmiään räpyttelee (paitsi vastasyntynyt, joka voi olla räpyttelemättä silmiään ainakin viisi minuuttia). Supot on antiikkisia, tukehdutan lapseni nestemäiseen parasetamoliin heti, jos rupeavat ryttyilemään.

4. Lapsettoman ajan tissit vai vyötärö?
Vyötärö. Kapeampaa uumaa on enemmän ikävä kuin pienempiä rintoja. Tosin ne pienet rinnat taitavat tulla luppakorvamalleina kohta takaisin halusi tai ei, vyötärö tuskin koskaan, yltiöoptimistisesta yrityksestä huolimatta.

5. Juhana Vartiainen vai Jyri Häkämies?
Kuka ja kuka? No on Häkämiehes tutumpi, mutta sanotaan silti tähän kuin pokerissa että ohi. Ei paljo imetyshuuruissa miehet kiinnosta.  

6. Punkku loppu vai suklaa loppu?
Suklaa loppu. Vaikka se harvoin on, vähintään leivontaan käytettävää käsittämättömän kuivaa ja pahaa tummaa suklaata löytyy aina jostain kätköstä. Kunnes olen löytänyt nekin kätköt... Imettäminen on vielä käynnissä, niin punkkua menee harvakseltaan joka tapauksessa. Tosin eilen viimeksi oli tilanne, josta ei meinannut selvitä pelkällä suklaalla ja tuli punkkua ikävä. Todella kova ikävä. Taidankin tänään taas pitkästä aikaa tehdä treffit ystäväni punaviinin kanssa...


Viini vai suklaa?

7. Helteinen muumimaailma vai jäinen hiekkalaatikko?
Muumimaailma. Siellä ei olla joka aamupäivä toisin kuin hiekkalaatikolla. Helteen todennäköisyys muutenkin Suomessa on niin pieni, joten jos se ainoa päivä vuodessa sattuisi siihen Muumimaailman kanssa samalle päivälle, niin se on sitten kohtalo niin määrännyt.

8. Räkätahra mustassa neuletakissa vai kakkaa sormuksen alla?
Räkätahra. Ei juuri näy, eikä haise. Kestovaippailija hinkkaa kätensä verille hanan alla niin monta kertaa päivässä, ettei sormuksen alla voi olla kakkaa. Ikinä.

9. Kunnon krapula vai noro?
Krapula. Sen todennäköisyys tällä hetkellä on minimaalinen ja se on joka tapauksessa itse aiheutettua, josta ei kärsi koko perhe (ainakaan lapset, vielä). Tässä 24/7 äitiysLOMAvitutuksessa pieni krapulamorkkis päälle ei tunnu missään.

10. Jaxuhalit vai plussatuulet?
No sanotaanko näin nelikuukautisen vauvan äitinä, että raskaustestiä koskien EHDOTTOMASTI jaxuhalit. Plussatuuli-uutisen sulatteluun tarvis kyllä aika monta tavallista jaxuhalia.

11. Tunnin kuolapäikkärit vai ilmainen jalkahoito?
Jalkahoito. Uni on yliarvostettua, ihan hyvin on pärjännyt jo pitkään ilmankin. Kysykää vaikka mieheltäni. Jalkahoito on taivaallista, ottaisin vaikka tuollaisen kalajalkahoidon, vaikka se vaikuttaakin aika iljettävältä.

Jopa tämä jalkahoito kelpaisi!

 Ja tässä mun kysymykset:

1. Talvihanskojen pukeminen vai turvaistuimen kiinnittäminen?
2. Niskapaskat vauvalla vai pissavahingot vaipasta pois opettelevalla?
3. Itkupotkuraivarit vai kyselyikä?
4. "Ootko koittanu...meillä ainakin toimii!" vai "Ei tuo vielä mitään, odotahan kun..."?
5. Mies joka siivoaa vai mies joka laittaa ruokaa?
6. Epärealistiset täydellinen äiti -blogit vai inhorealistiset huono äiti -blogit?
7. Lapsi joka nukkuu aamulla vai lapsi joka nukkuu illalla? (Lapset EIVÄT nuku sekä että!)
8. Johtuuko lapsen itku todennäköisemmin hampaiden tulosta vai jostain, mitä sinä söit (imetysaikana)?
9. Lapsi nukkuu. Menet itsekin nukkumaan vai jäät koneelle surffaamaan?
10. Lonkkakivut raskauden aikana vai jälkisupistukset synnytyksen jälkeen?
11. Vaunulenkki vai vauvauinti?

Samalla periaatteella jakoon; Mutsit, olkaa hyvät ja vastauslinkkejä kommentteihin kiitos :)

Kakkutikkarit (og samme på norsk)

$
0
0
Oli vaan ihan pakko kokeilla kakkutikkareita! Ne on niiiin in ;) Olen ollut onnekas ja päässyt maistamaan niitä etukäteen, saanut vähän vinkkejä kuinka ne pitäisi toteuttaa ja nähnyt lukuisia eri reseptejä, joista valitsin tämän ohjeen toteutettavaksi. Olin siis valmis kohtaamaan haasteen...


Koska laahaan järkyttävän paljon jonkin verran jäljessä strong is the new skinny -projektini kanssa, en voinut tehdä näitä itselleni. Olisin kyselemättä syönyt kaikki. En luultavasti olisi edes kertonut miehelleni, että olin tehnyt näitä, koska todistusaineisto olisi hävinnyt ennen kuin hän olisi tullut töistä. Tekosyy kakkutikkarien leipomiseen tarjoutui, kun ystäväni vietti viikonloppuna syntymäpäiviä; veisin kakkutikkareita lahjaksi! (Siltä varalta, että epäonnistuisin kokkailussani täydellisesti, veisin myös pienen mustan mariskoolin.)

Kaiken piti olla valmiina. Ohje, chek, nopea silmäys reseptiin, aineet, chek, suklaa, chek. Tikut? No grillitikuista saisi pätkäistyä sopivat tikkaritikut, chek. Jalusta? Mies toi töistä vähän pakkausstyroksia, joka sai lahjapaperista verhoilun, chek. Kaupassa etsin mieleisiä nonparelleja. Ei löytynyt. Kotona oli jotain vielä jäljellä, muistelin. Jätin nonparellit kauppaan. Kotona EI ollut kuin niitä hopeisia suhteellisen isoja kuulia, käyttökelvottomia tässä tarkoituksessa. Mitä nyt tekisin? Mies tarjoutui avuksi, hän kävisi kaupassa ostamassa koristelutarvikkeita. Miesparka, pelkäsi varmasti (taas kerran) hormonipiikin nousua ja sen purkauksen kohteeksi joutumista. 

 
Itse kakkupohjan leipominen oli helppoa. Heti sen jälkeen, kun sain esikoisen jaloista pois pyörimästä... Aloitin toiveikkaana leipomaan yhdessä hänen kanssaan, hän voisi vaikka sekoitella kuiva-aineita jne. Puolentoista minuutin torumisen jälkeen esikoinen sai häädön toiseen huoneeseen. Näistä tulisi täydellisiä ja ne valmistettaisiin lääkkeenvalmistuksessa vaadittavalla tarkkuudella. Kaksivuotiaan mittaustarkkuus ei täytä vaatimuksia. Ok, kakku valmis, jäähtymään, murusiksi ja tuorejuusto sekaan. Palloja pyörittelemään ja pallot jääkaappiin. Melkein valmis ja ei vielä kovin montayhtään raivaria.

Mutta se koristelu sitten. En arvannut, että suklaassa dippaaminen voisi olla niin haastavaa kuin se oli. Ensinnäkin, karkea virhearviointi suklaan määrän arvioinnissa. Onneksi mies oli varannut tummaa suklaata omiin leipomuksiinsa, joten sain lainata sitä, vaalea suklaa loppui jo puolessa välissä. Toisekseen, ne grillitikut oli niin ohuita, että menivät tosi helposti kakkupallosta läpi (varsinkin loppua kohti, kun pallot olivat olleet jo pitkään huoneenlämmössä. Vauvasta piti myös huolehtia välillä, joten itse koristelussa meni useita tunteja). Ensi kerralla (jos sellainen joskus tulee) tiedän pitää kakkupallot kylmässä koko ajan ja otan vain muutaman kerrallaan käsittelyyn. Kolmanneksi suklaan sulattaminen oli ihan, no, peace of cake, mutta sen sulana pitäminen taas vaati jatkuvaa levyn lämpötilan säätämistä. Neljänneksi, niitä nonparelleja kului yllättävän paljon ja jouduin taas soveltamaan. Onneksi mieheni osti pakkauksen, jossa oli useita erilaisia nonparelleja, joten kaikkiin tikkareihin riitti tarpeeksi koristelua. Ehkä se isoin ongelma oli kuitenkin (sen jälkeen, kun kaikki läpitippuneet ja muuten vain epäonnistuneet yksilöt oli syöty) onnistuneiden kakkutikkareiden säilytys noin vuorokauden ajan ennen syntymäpäiviä. Kyllähän ne muuten olisivat hyvin säilyneet, mutta kun meitä oli kolme innokasta maistelijaa, niin maistelua piti alkaa loppua kohti rajoittamaan, että tuomisia olisi ylipäätään yhtään jäljellä. 


Aika hienoja noista silti mielestäni tuli ja ihan älyttömän hyviä (vaikka itse sanonkin)! Valmistusvaihe oli niin työlästä hommaa, että siitä ei nyt tällä kertaa ole kuvia, ehkä ihan hyvä niin.

Tässä vielä ohje norjaksi, suomenkielinen ohje löytyy tuolta linkin takaa.

Cakepops, kakepinner


2 ½dlsukker
2 dl hvetemel
½dlkakao
1 tsbakepulver
1 ts vaniljesukker
150gsmør
2 egg

etterbaking:
200 g Tine kremost, mandarin og ananas smak

dekorasjon:
hvitsjokolade og melk sjokolade
kakestrø

Blandsukker, mel, kakao, bakepulver ogvaniljesukkersammen. Smelt smøretog bland det in,tilsett eggeneog blanddeigentil en jevn røre. Hellrøren iform(f.ekslasagneformpasser godt). Bake iovnen175 ° C idenlavere nivåpå omtrent 25- 30 minutter.


Avkjøl kaken, kna den sammen ogog pisk ikremost. Rull kakemassen til jevne kulerog plassere dempå kjøleskapetå avkjøle. Smeltsjokolade.Stikk en pinne i hver kule og rull/dypp kulene i smeltet sjokolade og strø nonpareils. Oppbevar kakene kjølig.

Viinipullolaatikot

$
0
0
Melkein pitäisi jo kampa ostaa, niin uhkaavasti muuttopäivä lähestyy. Koska arkea vallitsee enemmän tai vähemmän hallittu kaaos ja aikatauluongelmat, on viisainta aloittaa ajoissa. Mm. valokuvat, viinilasit (niitä ei ole käytetty aikoihin), kesävaatteet jne löytyvät jo laatikon pohjalta. 


Alunperin opiskelukaverilta kuultu vinkki on edelleen hyväksi todettu ja käytössä, parhaita muuttolaatikoita ovat viinipullojen laatikot. Juuri sopivan kokoisia, vaikka tulisivat täyteen painavia kirjoja, niin niitä jaksaa vielä kantaa. Ovat samankokoisia, eli ne voi latoa tiiviisti toistensa päälle ja mikä parasta EIVÄT MAKSA MITÄÄN :) Käytön jälkeen ne voi kierrättää, joten sanoisin, että viinipullolaatikot ovat kaiken kaikkiaan täydellisiä muuttolaatikoita.


Meille ei tule postia. Mitä nyt joku hassu lasku silloin tällöin (ei ois niin väliksi vaikka ei tulis niitäkään) tai postikortti ystävien lomareissulta (niitä on kiva saada). Ilmaisjakelulehdille ja mainoksille sanomme ystävällisesti ei kiitos. Nyt niitä olisi tarvittu ensimmäisen kerran. Tuntuu vähän hölmöltä, että mies kantaa töistä sanomalehtiä, että saadaan suojattua tavaroita, mutta parempi niin, kuin että perillä kerätään lasimursketta laatikon pohjalta. 


Harsot ovat osoittautuneet käytännöllisiksi tässäkin tapauksessa. Meillä on valtavasti harsoja, koska molemmat tytöt käyttävät kestovaippoja eli mm. harsoja. Niihin on myös helppo kääriä tavaroita ja täyttää tyhjiä koloja (olettaen tietysti, että ne ovat puhtaita...)

No, tätä riemua on vielä reilu kuukausi jäljellä. Sitä purkamisen iloa ja järjestelyä, remontointia ym. on sitten tiedossa hamaan tulevaisuuteen!

Äidit töihin!

$
0
0
Eilen illalla Yle TV2 näytti A2 teemaillan:Äidit töihin! Keskustelua markkinoitiin näillä sanoin: "Ovatko pienten lasten äidit liian pitkään kotona?Lyhennetäänkö hoitovapaita vai pitääkö isät pakottaa jakamaan lastenhoitovapaat äidin kanssa?" 

Odotin mielenkiinnolla keskustelua, koska tämä jos mikä koskettaa myös meidän perhettämme. Valitettavasti ilta kuivui kyllä kasaan, eikä keskustelussa edetty suoraan sanottuna yhtään mihinkään.Ylen omasta koosteestakin käy ilmi, ettei sykettä saatu juuri nousemaan. "Vanhemmat osaavat itse valita, he tietävät parhaiten." alkoi jo soida ärsyttävästi korvissa keskustelun loppupuolella. Oliko teillä mitään muita argumentteja?? Keskustelijat lähinnä hokivat kilpaa omia mantrojaan yrittäen käännyttää vastapuolta.
 
Jätän politikoinnin suosiolla heille, jotka sen osaavat, kerron vain oman näkökulmani. Itse kaipaan oikeita, todellisia vaihtoehtoja, jottavanhemmat (jotka mitä ilmeisimmin tietävät parhaiten) voivat oikeasti tehdä todellisen valinnan.Esimerkiksi osa-aikatöiden tekeminen vapaaehtoisesti on teoria, joka vielä varsin harvoin toteutuu käytännössä.

STTK jakaa pidennetyn isyysvapaan pitäville isille "Isäni on Sankari-isä" -ruokalapun.

Vaikka kotona on ihana olla lasten kanssa, niin en minä kyllä kolmea vuotta putkeen jaksaisi. Kaipaan työkavereita, aikuisten seuraa. Kaipaan ammatillisia haasteita. Voisin myös ajatella nauttivaniruokatunnista, jolloin ehdin syödä ruoan, kun se on vielä lämmintä. Enkä pistäisi pahakseni, jos saisin käydä joskun vessassa yksin. Kaipaan yhtäjaksoista unta ja alempia hormonitasoja.  

Toisaalta, nautin kiireettömistä aamuista ja vauvan hampaattomasta hymystä. Nautin pienistä asioista, onnistumisen ilosta. Asioista, jotka niin kovin helposti unohtuvat niinä elämän ruuhkavuosina. Osa-aikatyö saattaisi toimia kohdallani parhaiten, kun tämä imetysvaihe hellittää.
Jos tässä nyt jotain hyvää oli, niin Maria Guzenina-Richardson aikoo ottaa jo tänään asiakseen selvittää saataisiinko äitiyspakkauksen nimi päivitettyä tälle vuosituhannelle esim. perhepakkaukseksi tai vanhempainpakkaukseksi. Peukku ylös sille :)

80 kiloa kestovaippoja

$
0
0
Nyt kuulkaa kestovaippailijat herätys! Viimeksi eilen mietin, että mihinkähän nuo jo kulahtaneet kestovaipat laittaisi, kun huomaan, ettei niitä tule enää käytettyä. Ei niitä oikein viitsisi poiskaan heittää, mutta en kyllä toisaalta haluaisi niitä muuttokuormaankaan pakata.

80 kiloon mahtuu moooonta vaippaa :)

Ratkaisun bongasin Valeäidin blogista, nimittäin 80 kiloa kestovaippoja on kahden naisen projekti Syyrian pakolaislasten auttamiseksi. Käykääpä tsekkaamassa ja laittakaa ne äitiyspakkauksen enemmän tai vähemmän käytetyt vaipat ja toppahaalarit kiertoon! :)


Pieniä tekoja, ei vaadi paljon itseltä, mutta voi antaa suuren avun toiselle! Mahtavaa, että Lindan ja Marissan kaltaisia ihmisiä löytyy tässä kyynisessä maailmassa :)

Phillip Phillips

$
0
0
Voi mies parkaa, kun on ollu kekseliäät vanhemmat... Mutta nimestään huolimatta meni ja voitti American Idol seasonin 11. En oo jaksanu enää aikoihin seurata noita rapakon takana kisattavia miljoonia eri kisoja, mutta just tuota seasonia satuin jostain syystä katsomaan ja mies jäi kyllä mieleen persoonansa ja äänensä takia. Makustelkaapa vaikka tästä hänen ekaa sinkkuaan! (Tässä on kyllä vähän liikaa tuota ooouooouoouoo-ulinaa, mutta ei anneta sen häiritä :) ) Tämä on parhaimmillaan autossa, kun voi tykittää täysillä ja laulaa mukana, kun kukaan muu ei kuule ;)


Viimeistään tämä duetto vakuutti minut aikanaan Philipin ainutlaatuisuudesta. Hänellä on aika omaperäinen tyyli esiintyä, etenkin kitaran kanssa. Miten ihminen voi niin luontevasti vääntyillä ja laulaa vaikean näköisesti, mutta kuitenkin vaivattomasti? Tuosta miehestä tulee jotenki vaan aina hirveen hyvälle tuulelle :D

Lentäen olisit jo perillä

$
0
0
Finnairin mainoslause on tarttuva, mutta uskottavuus kärsi kyllä viikonloppureissullamme. Kävimme siis pikaisesti Suomessa ystäväpariskunnan häissä (tämän takia en ole täällä viikonloppuna jatkuvasti tilittänyt, mutta nyt tulee sitten senkin edestä). Olimme varanneet käytännössä koko perjantain matkustamiseen, jotta reissu ei kävisi liian stressaavaksi ja raskaaksi kahden pienen lapsen kanssa. Olimme siis kentällä jo kolme (!) tuntia ennen lennon lähtöä aiemmista kerroista viisastuneina. Poikkeuksellisesti lensimme Finnairilla emmekä Norwegianilla tai SAS:lla, mutta emme muistaneet, ettei Finnairilla ole automaatteja Gardemoenilla. Eli KAIKKI jonottavat tiskiin ja voitte vain kuvitella millä tahdilla jono etenee... Kyllä, olemattomalla. 

Gardemoenin jonot olivat suunnilleen tätä luokkaa

Virkailijoita oli valtavat neljä kappaletta, joten emme menettäneet toivoamme, jopa minä olin positiivinen (vielä tässä vaiheessa) ja myhäilin tyytyväisenä, ettei tässä ole mitään hätää, ehditään ihan hyvin lennolle, kun ollaan näin ajoissa. Jonon eteneminen kuitenkin hidastui vain entisestään ja kävi ilmi, että lähes kaikki virkailijat taistelivat jonkin asteisen tietokonevian kanssa. Kukaan ei tuntunut tietävän missä vika, vaan kaikki kyselivät neuvoja toisiltaan yhtä epätoivoisina. Etikettejä ei saanut tulostettua kaikilta tiskeiltä, mutta yhteistyöllä matkustaja kerrallaan selvitys saatiin tehtyä ja meidän vuoromme läheni. Vähän ennen meitä yksi virkailijoista luovutti ja poistui paikalta. Kun meidän vuoromme tuli, virkailija kysyi millä lennolla olemme lähdössä ja kerrottuamme ajankohdan hän osoitti meidät paikalta lähteneen virkailijan perään. Hän auttaisi meitä hallin toisella puolella, tässä otettaisiin vain aikaisemmin lähtevän lennon matkustajat. Ymmärrän kyllä pointin, mutta pientä tilannetajua olisin toivonut virkailijalta, hän varmasti näki meidän kaksi pientä lastamme (jotka eivät tosin tässä vaiheessa vielä huutaneet minua kovempaa) ja oli myös tietoinen siitä faktasta, että vaunut tulisi pakata ja lähettää vielä eri tiskin kautta puhumattakaan turvatarkastusjonoista. 
 
Siirryimme kuitenkin toiseen päähän hallia tuskastuneina, mutta pääsisimmehän kuitenkin suoraan tiskille, koska meitä ennen ehti käsittääkseni vain yksi matkustaja virkailijan perään. Luulin väärin. Tiski jolle virkailija oli siirtynyt oli myös jonkin muun lennon selvitystiski, joten meidät ohjattiin kylmästi uuden pitkän jonon perälle! No tässä vaiheessa se minun kärsivällisyyteni sitten loppui. Ja sen kyllä huomasi. Mies koitti parhaansa mukaan minua rauhoitella, mutta mitta oli täynnä, enkä todellakaan aikonut joutua pompoteltavaksi kerta toisensa jälkeen, kun tässä ei oltu vielä lähelläkään määränpäätä. Muut matkustajat nyökkäilivät, kun epätoivoisena kerroin lyhyesti tilanteestamme ja heidän puolestaan saisimme mennä ensin. Virkailija oli jos mahdollista entistä närkästyneempi minuun, kun en uskonut hänen sanaansa vaan jyräsin selkeiden ohjeiden yli. Koitin hänelle lyhyesti mainita lukuisista muista edessämme odottavista jonotuksista, johon hän totesi, että voisimme jättää kaikki tavarat tähän. Loistavaa! Saisimmeko sitten niitä suojapusseja. "Ei meillä ole niitä, voit kysyä, jos tuolla tiskillä on ja ostaa sieltä!" Johan nyt on perkele, kun ei homma toimi! Mies kävi kyselemässä normaalista erikoistavaroiden luovutuspaikasta, josko sieltä liikenisi yksi suojapussi turvaistuimelle, mutta ei (kun niissä on toisen firman logo......!!!). Turvaistuin lähtisi siis ilman pussia oman onnensa nojassa matkalle, voimme vain toivoa sen löytävän ehjänä perille (vaunuille meillä oli onneksi pussit omasta takaa). Ihmeellistä kyllä, sain kiukultani paperiasiat selvitettyä virkailijan kanssa ja nostaessani vaunuja hihnalle hän ilmoitti, että ne jätettäisiin tuonne toiseen päähän. Hetkeä aiemmin hän oli kyllä selvästi sanonut, että ne jätettäisiin tähän, mutta suuntana oli siis vielä yksi jonotus ennen turvatarkastusta. Tässä vaiheessa esikoinen alkoi olla jo vähän tuohtunut hänkin ja syykin selvisi, pissat housussa, eikä vessaa lähimaillakaan. Mies lähti vaihtamaan penkille vaippaa, kun itse jäin jonottamaan vaunujen luovutuspisteeseen. Edellämme oli suhteellisen suuri seurue, mutta käsittääkseni kaikki olivat yhdessä, joten tässä ei varmaan menisi kauan, luulin. Odotettuani aikani kysäisin tytöiltä vielä varmuudeksi palvellaanko heitä jo ja vastaus oli myöntävä. Perheen vanhemmilla ei näyttänyt olevan mihinkään kiire ja jossain vaiheessa, kun olin salakuunneltuani tullut siihen tulokseen, että he vain kuluttavat luppoaikaansa tiskillä, rohkaistuin kysäisemään, josko me muut voisimme tästä välistä lähettää tavaroitamme. "Jaa! Sinäkö jättäisit vaunut tähän?" virkailija kysäisi käsittämättömän yllättyneellä äänellä. Huviksenihan minä vain tässä hermostuneena nojailen näihin kärryihin.... Heitin vain pussit hihnalle ja homma valmis. Kiitos vaan nopeasta palvelusta, mutta palvelun aloittaminen saisi kyllä olla jouhevampaa.

Finnair

Turvatarkastuksessa ei sentään tällä kerralla tarvinnut odottaa loputtomiin, joten ehdimme vielä ostaa evästä ja vaihtaa molemmat tytöt kuiviin ennen koneeseen nousua. Jotta matkanteko ei helpottuisi vielä tässä vaiheessa, koneelle oli bussikuljetus ja meidän kaikkien toppatakit ja haalarit ruumassa (kuka niitä nyt jaksaa kentällä kannella, kun mukana on lapset, hoitolaukut ja kaikki muu sälä, jota ei voi/uskalla ruumaan laittaa). Oli suhteellisen viileät oltavat bussissa ja ulkona tuulessa ennen kuin VIIMEIN olimme koneessa sisällä ja valmiina lähtöön. Kolme tuntia kentällä riitti juuri ja juuri. 

Jotta tässä tarinassa nyt olisi edes onnellinen loppu, niin kaikki nukkuivat koko lennon ajan (parhautta!) ja paluumatka sujui Finnairin puolesta moitteetta. Muuttolennot parin viikon päästä ostetaan siitä huolimatta kyllä joltain muulta yhtiöltä, no offence.

VR vs. NSB

$
0
0
Jatketaan matkustuslinjalla, kun kerran vauhtiin päästiin. Tässä on tullut vuosien varrella tutustuttua useaan otteeseen sekä VR:n että NSB:n palveluihin ja ajattelin julkistaa vertailevan tutkimuksen tulokset teille tässä absoluuttisen tiedon mekassa eli blogspotissa. Kiistattomat tulokset seuraavat tässä, kuvaajia en jaksanut tehdä, ei tämä kuitenkaan NIIN tieteellistä ole.

VR

+ Intercity-junassa on aivan loistava lastenvaunu leikkipaikkoineen.
+ Perhehytti, varsinkin yksin useamman lapsen kanssa matkustavan pelastus.
- Pendolino, need I say more...
- Hintataso ilman alennuksia on aika korkea (hintoja kuuluu arvostella aina, koska suomalainen säästää hamaan loppuun asti sen pahan päivän varalle, joka tulee ihan varmasti, aina ennenkin on tullut).
+ Hintataso alennuksien kanssa tai tarjouksen osuessa kohdalleen on todella käyttökelpoinen.
+ Hoitotaso ja potta löytyy aina invavessasta.
+ Toimivat nettisivut, myös ruotsiksi ja englanniksi.
+ Kuulutukset aina suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
+/- Netti toimii junissa, mutta vaihtelevasti ja nyt ovat sulkemassa youtuben ja muitakin vastaavia raskaita sivuja.
- Pahimmillaan allergiahytti on ollut tupakkahytin ja lemmikkieläinvaunun välissä (??).
+ IC:ssä on tilaa aika monille lastenvaunuille (kerran kuulin erään äidin kertovan pääsiäisen aikaisesta reissusta, jolloin vaunussa oli ollut 23 lastenvaunut!).
+/- Junien aikataulu on kattava ja yhteyksiä löytyy ympäri Suomen. Tosin osa vähemmän liikennöidyistä yhteyksistä ajetaan jo tooodella vanhalla kalustolla ja aikatauluista ei koskaan tiedä. 
+ VR hyväksyy vain suomalaiset opiskelijakortit alennuksen saamiseksi.

Leikkivaunu

NSB

+ Yöjunissa jokaiselle istumapaikalle on jaettu nattpakke, joka sisältää korvatulpat, silmälaput, puhallettavan tyynyn ja fleecehuovan.
+ Matkustaessani aamujunalla erään kerran, havahduin kännykkäni hälytysääneen vähän ennen määränpäätä ja ihmetyksekseni huomasin vieressäni suklaapatukan. Muut matkustajat olivat tehneet saman löydön. Konduktöörihän se oli tämän yllätyksen takana :)
- Lähijuna tosin, mutta lasten leikkipaikkaa ei ole. Ylipäätään vaunuille saattaa olla joskus vaikea löytää tilaa. Jos tilaa kuitenkin on, niin istumapaikat säilytyspaikan lähellä on varattu lasten kanssa matkustaville, joten siitä voi hyvillä mielin ajaa kanssamatkustajat tiehensä.
- Kuulutukset tulevat korkeintaan osittain englanniksi norjan lisäksi. Etenkin, jos on jotain poikkeavaa lisäkuulutusta, niin norjaa täytyy osata ja mielellään hyvin, jotta viesti menee perille.
+ Pitkänmatkan junista löytyy lastenvaunu, joka on tosi kehno suomalaiseen verrattuna. Siellä tosin pyörii piirrettyjä, joten lapset ovat pienessä tilassa suht paikoillaan. Kirjoja ja pehmeitä istuintyynyjä löytyy kyllä.
- Viimeksi tuossa pitkänmatkan junassa joutui pyytämään konduktööriä avaamaan hoitopöydän, joka oli lukossa (?!) 
- Potta ei kuulu varusteluun.
- Ravintolavaunu on usein korvattu kahviautomaatilla.
+ Nettisivut myös englanniksi.
+ Netti toimii junissa, mutta vaihtelevasti.
- Junalla matkustaessa ei välttämättä säästä merkittävästi aikaa, koska maasto on vähän toista kuin Pohjanmaalla. Myös mm. talven aiheuttamat lumiongelmat aiheuttavat myöhästymisiä, kuten Suomessakin.
+ NSB hyväksyy myös ulkomaiset opiskelijakortit!

Nattpakke

Tulokset on käsitelty lähinnä lapsiperheen näkökulmasta, joten mm. opiskelijat, eläkeläiset, työmatkalaiset, yksinmatkustajat, lomalaiset jne saattavat kokea junamatkustamisen kovinkin eri tavalla. Itse kannatan joka tapauksessa junaa ekologisuutensa ja helppoutensa takia, jos ei ole niin tarkkaa aikataulun ja hinnan suhteen ;)

Personal trainer

$
0
0
Ostin itselleni joululahjaksi kymmenen PT-tuntia, enkä ole katunut hetkeäkään (no ehkä sen hetken, kun tililtä napsahti se järkyttävän iso summa Elixian tilille). Kuulostaa ehkä hifistelyltä, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että itseensä kannattaa sijoittaa. Urakka lähestyy nyt loppuaan ja täytyy sanoa, että tuloksiakin alkaa jo näkyä raskaamman ohjelman ja parantuneen kunnon muodossa.

Kantapäiden alla on painot, koska minulla on niin lyhyet akillesjänteet, etten pääse muuten kunnolla kyykkyyn.

Käyn yleensä lähinnä ryhmäliikuntatunneilla, koska sieltä ei kehtaa lähteä kesken tunnin pois olen aiemmin harrastanut joukkueurheilua ja yksin liikkuminen on suhteellisen tylsää. Voimaharjoittelu on siis ollut heikko lenkkini, koska en saa itse siitä oikein tehoja irti. PT:n avulla voimasarjat saa suoritettua täydellä teholla loppuun ja viimeiset painot nousevat pelkän henkisen tuen (ja välillä konkreettisenkin tuen) avulla ja esim. staattisia vatsoja jaksaa tehdä sen kymmenen sekuntia kauemmin, kun toinen tsemppaa vierellä. Plussaa myös siitä, että joka kerta on erilainen! Ei ehdi kyllästyä ja aina tulee jotain uutta ja inspiroivaa haastetta kehiin.

Bulgask utfall, hitto miten on helpon näköstä, mutta ihan älyttömän raskasta.

Julie on itse raskaana, joten olemme saaneet treenin ohella vertaistukea raskauden ja imetyksen aikaiseen liikuntaan. Lähinnä lonkkakipujen ehkäisy ja lantionseudun, vatsojen sekä selän lihasten vahvistaminen on ollut suuressa osassa treenin aikana. Mm. staattisissa vatsoissa lähtötilanteeni oli n. 5 sekuntia ja romahdus lattialle sekä nöyryyttävä olotila. Nyt mennään jo 1,5 minuutissa ja tänään testattiin tuollaisia ihmeellisiä sivustaattisia vatsaliikkeitä.

Mikähän tämä liike on suomeksi? Jalat vedetään siis tuolta suorasta asennosta kainaloihin sivulle. Sivuvatsojen kidutus??

Pitkälle on siis tultu, vaikka paino itsessään ei ole ihan toivotussa tahdissa tippunut. Kunto on paljon parempi kuin ennen joulua ja kotonakin jaksaa ihan eri tavalla touhuta lasten kanssa. Fyysistä puolta jopa tärkeämpänä pidän kuitenkin henkistä jaksamista ja siinä liikunta on parasta lääkettä. On tervettä välillä ajatella jotain ihan muuta kuin vauvan itkua, pyykkivuorta tai päivän ostoslistaa :)

Naisten päivän ilta

$
0
0
Bongasin Wilhelmiinan blogista aika osuvan tarinan äidin ja isän illasta, joten päätin laittaa sen teillekin jakoon.

Äiti ja isä istuivat katselemassa televisiota.
Äiti sanoi: minua alkaa väsyttää, on myöhä ja taidan lähteä nukkumaan.

Hän käveli keittiöön, heitti ohimennen tuolille jääneet vaattet
pesukoneeseen, silitti yhden paidan ja ompeli napinkin.
Hän teki muutaman voileivän valmiiksi aamua varten, otti 
pakastimesta sulamaan seuraavan päivän lounasta varten lihan, 
tarkisti onko aamiaismuroja riittävästi ja täytti sokeriastian.
Hän keräsi samalla pöydälle jääneen pelin laatikkoon, kattoi pöytään
mukit ja lautaset ja latasi kahvinkeittimen aamua varten valmiiksi.
Sitten hän laittoi puhelimen lataukseen, kasteli kukat, tyhjensi 
roskiksen ja ripusti pari pyyhettä kuivumaan keittiön naulaan.

Hän haukotteli ja suuntasi makuuhuoneeseen päin pysähtyen eteisen pöydän
ääreen, kirjoitti opettajalle muistilapun, jätti rahaa pöydälle retkeä varten
sekä nosti lattialle pudonneen tehtäväkirjan pöydälle. 
Samalla kirjoitti ystävälleen onnittelukortin, teki kauppalapun 
sujauttaen ne käsilaukkuunsa. 
Kylpyhuoneessa hän puhdisti kasvonsa 3-in-1 aineella, levitti
yövoidetta, harjasi hampaansa ja viilasi vielä kyntensäkin.

Isä huusi olohuoneesta: "eikö sinun pitänyt mennä nukkumaan?"
"olen menossa" hän vastasi, vaihtoi veden koirankuppiin, nosti
kissan ulos, tarkisti että ovet olivat lukossa ja sytytti pihavalon.
Hän kurkisti vielä lastenhuoneisiin, sammutti yövalon, stereot, tv:n, 
ripusti paidan naulakkoon, keräsi lattialta likaiset sukat sekä kävi
lyhyen keskustelun yhden lapsensa kanssa, joka valvoi vielä 
kotitehtäviään tehden. 
Makuuhuoneessa hän laittoi herätyskellon soimaan, otti esiin
seuraavan päivän työvaatteensa, oikaisi kenkätelineen ja lisäsi kuuden
tärkeimmän tehtävän joukkoon kolme asiaa.
Hän kävi makuulle ja lausui iltaruokouksensa ja laittoi silmät kiinni.

Samoihin aikoihin isä sammutti television, sanoi -ei erityisesti
kenellekään sanojansa osoittaen- 
menevänsä nukkumaan, ja meni nukkumaan. 
Ja sitten mies ihmettelee, miksi minun mielestäni on niin rankkaa olla "vain kotona"... 

Mitä minä sanoin!

Kävimme nimittäin juurikin eilen kiivaan asiallisen keskustelun siitä kuunteleeko mies minua, jos kuuntelee, niin milloin, ja mistä voin tietää milloin hän on kuullut ja milloin kuunnellut ja onko hän mahdollisesti jopa rekisteröinyt kuunnelleensa minua. Aika yleinen tilanne meillä on nimittäin sellainen, että selitettyäni pitkät pätkät ja varmistaessani sitten, että tulin ymmärretyksi saan vastaukseksi kysyvän Niin? lausahduksen. Mies aikoi ainakin yrittää parantaa tapansa ja minä yritän vastavuoroisesti parantaa nalkuttamisen keskustelun tasoa.

Nauttikaa naisten päivästä naiset! Ja miehet voivat hipsiä sinne kukkakauppaan ja ostaa varalta jotain rehuja sille naiselleen, niin ei tarvitse (ehkä) sitä nalkutusta tänään kuunnella ;)

Hr Ping Vin

$
0
0
Jos nauru pidentää ikää, niin mä en varmaan kuole koskaan :D En oo nimittäin koskaan nauranu yhtä paljon kuin eilen illalla. Meidän apteekkari kutsui meidän työpaikan ja kahden sivuapteekin työntekijät luokseen syömään ja uskokaa tai älkää, niin ehkä tosikoilta vaikuttavat farmaseutit ja proviisorit osaavat todellakin pitää hauskaa :)

Hr Ping Vin

Tunnelma oli alusta asti katossa ja tuo Herra Ping Viini antoi vielä lisävauhtia. Tuon hatun alla on nimittäin viinihana, ja kuten eräs meistä totesi "Det er der det spennende er!" ;) Ohje pingviinin ompeluun (ja muitakin viinihahmoja) on tilattavissa Northern Quiltsin sivuilta. Taitavat olla norjaksi, mutta kyllä kokeneelta ompelijalta taitaa kaavojen mukaan onnistua kielellä kuin kielellä!

Vin Helge

Ikimuistoisia hetkiä ilta täynnä, näitä ihmisiä tulee kyllä niin kova ikävä. En voi kuin toivoa, että olen yhtä onnekas työyhteisön suhteen Suomessakin :)

Naisten kymppi -ja minä- kolmekymmentä vuotta

$
0
0
Vuoden mutsi bloggaajat Katja ja Satu haastoivat lukijansa naisten kympille ja yllytyshullu kun olen laitoin mitään ajattelematta epäröimättä viestiä eteenpäin. Mukana ollaan!

Naisten kympille pääset sinäkin täältä!

Ja mukana todella ollaan.... Mitähän taas tuli luvattua. Juoksin pesäpallourani jälkeisinä kesinä pari puolimaratonia, mutta se oli 2 lasta ja x määrä vuosia sitten. Mutta tässä sitä nyt sitten pitäisi keksiä kuinka pari päivää ennen kolmekymppisiä kykenisi juoksemaan naisten kympin... 26.5. siis pärähtää, maaliin asti päästään tyylistä tinkimättä!

Pinterest motivation ;)

Käykää ihmeessä inspiroitumassa juoksun huumasta, mukana menossa ovat lisäkseni:

Satu Salamatkustaja
Katja Project Mama
Lydas Gravid - raskaana
Lähiömutsi
HelloAochi Yksi, kaksi, meitä on vain kaksi
Rouva Ruuhka Rouvan Ruuhkavuodet
Liina Pudonneita omenoita
Dorit Paikka auringossa ja Paspartuu
Nonariina Kahvia ja unelmia
Valeäiti
Vihreä lintu

 Hahaa, löysin muuten lenkkarit! (Mutta en kokeillut niitä vielä jalkaan, otetaan yksi asia kerrallaan.)

Jos juostaiski näissä?
 
PS: Ehdin jo kehumaan, että Tenat saadaan firman piikkiin, joten sanoista tekoihin. Nähtäväksi jää, juostaanko Tenat paidoissa vai housuissa vai sekä että ;D

Vaipat kompostiin?!

$
0
0
"Kai sinä tiedät, että vaipat voi kierrättää?" kysyi tyttäreni hoitaja tässä kerran. "MITÄ? Onko minua huijattu koko ajan?" oli ensireaktioni (tosin en sitä ehkä huutanut niin kovaa ääneen kuin pääni sisällä). "Joo, kertakäyttövaipat laitetaan biojätteeseen. Ne on sellasia paperivaippoja. Ei sun tarvi mitään kestovaippoja enää käyttää, nää on paljo helpompia!"

Onhan se huomattu, että täällä Norjassa on moni asia paremmin, mutta kai fysiikan lait täälläkin sentään pätevät? Asiahan piti selvittää, eihän tämä käy. 

Ja kyllähän siellä kierrätysyhtiön ohjeistuksessa ihan selvästi lukee: Kertakäyttövaipat biojätteeseen. Perusteluna tälle käytännölle on se, että biojäte tyhjennetään kahden viikon välein, kun taas paperi ja sekajäte vuorokerroin eli neljän viikon välein. Kakkavaipat aiheuttavat ilmeisesti niin paljon hajuhaittoja, ettei niitä voi kesäkuumalla antaa hautua kuukautta ennen kaatopaikalle kärräämistä ja säiliöt ovat liian pieniä valtaisien vaippavuorten säilömiseen. Sekajätteen noutaminen kahden viikon välein olisi taas liian kallista kunnan talouden kannalta. Eli toisin kuin jotkut vanhemmat virheellisesti käytännöstä johtuen luulevat, muovivaipat eivät ole yhtäkkiä ihmeellisesti alkaneet maatua (eivätkä muuttuneet paperivaipoiksi), vaan vaipat erotellaan biojätteestä ja viedään sitten sinne kaatopaikalle 500 vuodeksi mätänemään. Lillehammerissa ne ilmeisesti lähetetään poltettavaksi, mutta ymmärsitte varmaan pointtini?

Äitiyspakkauksen kestovaippoja

Mutta jotta tässä nyt olisi jotain valoa tunnelin päässä, niin Innherred Renovasjon (Trondheimin lähistöllä Verdalissa toimiva kunnallinen kierrätysfirma) on lähtenyt tukemaan lapsiperheitä kestovaippahankinnoissa. Jos ostaa 1000 kruunulla kestovaippoja, voi saada 500 kruunua takaisin tämän hakemuksen täyttämällä. Mahtavaa!

Havainnointikuva vaippojen pussittavasta roskiksesta.

Toinen asia, joka pistää vereni kiehumaan ovat nämä, ah niin kätevät, vaipparoskikset! Että laitetaan nyt vielä vähän lisää muovia muovin päälle, ettei vaan kakka haise vessassa. Voisi olla vahvoilla siinä vuoden turhake äänestyksessä! Vaikka viimeksi tänään turhautti taas noita harsoja taitella, kun olisi muutakin tekemistä, kuten bloggaaminen pakkaaminen, niin en silti niistä luovu. Hyvän omantunnon lisäksi on ainakin meidän pesueen 2 * n. 6000 kertakäyttövaippaa pois sieltä kaatopaikalta. Ja sitä paitsi kestovaipoissa on niin kivoja kuviakin :)
Viewing all 292 articles
Browse latest View live